Tosiaan, eilen alkoi siis tuo Peruasioita aikuisille -kurssi. Kokonaisuudessaan ensimmäinen kerta meni meidän osaltamme hyivn, paria pientä asiaa lukuunottamatta.
Kuten oletettavaa, niin paikan päälle kun pääsimme, aloitti Soma heti ensimmäisenä kauhean haukkumisen, mutta ajan kanssa sekin siitä rauhoittui, onneksi.
Ensimmäisenä, alkusähäilyiden jälkeen, kokoonnuttiin kaikki isoon rinkiin (paikalla n. 7-8 koirakkoa, me mukaan lukien), ja otimme himean ohitus harjoituksia. Eli pujottelimme toistemme väleistä vuoronperään. Pakko sanoa, että ohjaajaa vähän pelotti miten siinäkin käy. S otti kuitenkin mukavan rennosti koko jutun, muiden mennessä ohitsemme vähän riuhuttiin ja sitten ihan katsekontaktia, sekä istu- ja maahan harjoituksia. Lopuksi tuli meidänkin vuoro ohitella muita, kyllä siinä hymy levisi naamalle, kun S nättinä tyttönä käveli aivan nästiti jokaikisen ohi, yhtään haukkumatta.
ohittelujen jälkeen tulikin toinen haaste meille, luoksepäästävyys. Kyllähän S luoksepäästää, mutta kun se sekoaa aivan täysin, koska siitä on niiiiiiin kivaa, kun joku sitä tulee tervehtimään, eli siis tähän on puututtava, ja opeteltava, että pitää olla rauhassa näissä tilanteissa. Muuten menikin aivan hyvin tämäkin osuus, paitsi että S siis sekosi täysin..
Kun pääsimme luoksepäästävyyksistä, niin katsottiinkin miten osataan katsekontakti, ja kuinka se käskystä tulee. S on oppinut automaattisesti liikkeissä ottamaan katsekontaktin, joten varsinaista käskyä ei meillä koskaan ole ollut. Nyt kuitenkin, parin kerran jälkeen kun tuli katse ja sana 'katso', älysi tyttö niiden yhteyden, mutta välillä S onnistui kyllä katsomaan enen mitään sanoja, palkitsin sen tästäkin. Saman teimme myös, että laitoimme maahan namin vähän matkan päähän, ja kun koira katsoi, sai se ottaa ne. S ei oikein tätä ymmärtänyt, mutta kokeilin sitten, että heitin patukan vähän matkan päähän, ja oletin jo, ettei Sää sen jälkeen mikään muu kiinnostakkaan, mutta kun 'katso' -käsky kajahti, käänsi tyttö kauniisti katseensa ja pääsi viimein patukkansa kimppuun.
Viimeisenä, meille ehkä liian viimeisenä, koska tytön mielenkiinto rupesi lopahtamaan, tuli luoksetulo harjoitus. Olimme yhtiä viimeisiä jotka menivät sitten kokeilemaan, tätä ennen huomasin Sn suuren mielenkiinnon vieressämme olevaan bordercollieen. No ilmoitin saman tien vuoromme koittaessa ohjaajalle, etten voi taata täysin vamasti sitä, että S luokseni tulee. Ja niin siinä kävikin, periaatteessa. Kovalla vauhdilla, kun vetäjä päästi koirasta irti, S ampaisi luokseni. Eteen tuli kauniisti, ei sitten malttanut jäädä, ja ennen kuin kerkesin mitään pihahtaakkaan, päätti se ampaista ja juosta ympyrän ja mennä sitten sen bordercollien luokse. Itse näen tähän kolme syytä, miksi näin kävi:
Kuten oletettavaa, niin paikan päälle kun pääsimme, aloitti Soma heti ensimmäisenä kauhean haukkumisen, mutta ajan kanssa sekin siitä rauhoittui, onneksi.
Ensimmäisenä, alkusähäilyiden jälkeen, kokoonnuttiin kaikki isoon rinkiin (paikalla n. 7-8 koirakkoa, me mukaan lukien), ja otimme himean ohitus harjoituksia. Eli pujottelimme toistemme väleistä vuoronperään. Pakko sanoa, että ohjaajaa vähän pelotti miten siinäkin käy. S otti kuitenkin mukavan rennosti koko jutun, muiden mennessä ohitsemme vähän riuhuttiin ja sitten ihan katsekontaktia, sekä istu- ja maahan harjoituksia. Lopuksi tuli meidänkin vuoro ohitella muita, kyllä siinä hymy levisi naamalle, kun S nättinä tyttönä käveli aivan nästiti jokaikisen ohi, yhtään haukkumatta.
ohittelujen jälkeen tulikin toinen haaste meille, luoksepäästävyys. Kyllähän S luoksepäästää, mutta kun se sekoaa aivan täysin, koska siitä on niiiiiiin kivaa, kun joku sitä tulee tervehtimään, eli siis tähän on puututtava, ja opeteltava, että pitää olla rauhassa näissä tilanteissa. Muuten menikin aivan hyvin tämäkin osuus, paitsi että S siis sekosi täysin..
Kun pääsimme luoksepäästävyyksistä, niin katsottiinkin miten osataan katsekontakti, ja kuinka se käskystä tulee. S on oppinut automaattisesti liikkeissä ottamaan katsekontaktin, joten varsinaista käskyä ei meillä koskaan ole ollut. Nyt kuitenkin, parin kerran jälkeen kun tuli katse ja sana 'katso', älysi tyttö niiden yhteyden, mutta välillä S onnistui kyllä katsomaan enen mitään sanoja, palkitsin sen tästäkin. Saman teimme myös, että laitoimme maahan namin vähän matkan päähän, ja kun koira katsoi, sai se ottaa ne. S ei oikein tätä ymmärtänyt, mutta kokeilin sitten, että heitin patukan vähän matkan päähän, ja oletin jo, ettei Sää sen jälkeen mikään muu kiinnostakkaan, mutta kun 'katso' -käsky kajahti, käänsi tyttö kauniisti katseensa ja pääsi viimein patukkansa kimppuun.
Viimeisenä, meille ehkä liian viimeisenä, koska tytön mielenkiinto rupesi lopahtamaan, tuli luoksetulo harjoitus. Olimme yhtiä viimeisiä jotka menivät sitten kokeilemaan, tätä ennen huomasin Sn suuren mielenkiinnon vieressämme olevaan bordercollieen. No ilmoitin saman tien vuoromme koittaessa ohjaajalle, etten voi taata täysin vamasti sitä, että S luokseni tulee. Ja niin siinä kävikin, periaatteessa. Kovalla vauhdilla, kun vetäjä päästi koirasta irti, S ampaisi luokseni. Eteen tuli kauniisti, ei sitten malttanut jäädä, ja ennen kuin kerkesin mitään pihahtaakkaan, päätti se ampaista ja juosta ympyrän ja mennä sitten sen bordercollien luokse. Itse näen tähän kolme syytä, miksi näin kävi:
- Treenauksen puute. S osasi aikaisemmin suhteellisen hyvin luoksetulon, mutta muutettuamme Viikistä Kontulaan, on koiran vapaana pitäminen ollut hyvin hankalaa, jonka takia kunnon luoksetulo treenejä ei ole voinut pitää.
- Tytön keskittyminen rupesi olemaan olennaiseen jo aika matalalla. Ohjaajan vikahan se on, olisi pitäyt sanoa ihan suoraan, ettei tänään, että ensi kerralla sitten, niin että koiralla on keskittymistä ja mielenkiintoa oikeasti tehdä asioita.
- Se bordercollie. Tosin ei se heidän vikansa ollut, vaan jälleen ohjaajan vika. Olisi pitänyt ottaa asia huomioon, ennen kuin lähdin luoksetuloa tekemään.
Virheistään oppii, joten treeniä lisää, luoksetulo treenejä ehdottomasti!
Mutta mielestäni suhteellisen hyvin meni, oletin huonompaa saavutusta. S keskittyi asioihin mielestäni yllättävän hyvin, ja keskittyi minuun ja antamiini käskyihin hyvin, joten tästä on hyvä jatkaa, luoksetulo treenien kera.
Carita-vetäjä antoi myös Somasta sellaista palautetta, että se vaikuttaa aivan 4-5 kk pennulta, koska se on niin innokas ja rauhaton, mutta sellainenhan tuo on aina ollut.
Mutta mielestäni suhteellisen hyvin meni, oletin huonompaa saavutusta. S keskittyi asioihin mielestäni yllättävän hyvin, ja keskittyi minuun ja antamiini käskyihin hyvin, joten tästä on hyvä jatkaa, luoksetulo treenien kera.
Carita-vetäjä antoi myös Somasta sellaista palautetta, että se vaikuttaa aivan 4-5 kk pennulta, koska se on niin innokas ja rauhaton, mutta sellainenhan tuo on aina ollut.
Kommentit