Lähdimme käväisemään mätsärissä taas "pitkästä" aikaa, tällä kertaa hieman lähemmäksi: Herttoniemen Sahaajakadulle, eli Helsingin rajojen sisällä pysyimme. Päivä ilmeili sääksi huonoa, ehkäpä jopa sateista, tosin iltaamyöden sitten aurinkokin pilkahti näkyvissä, eli sääkin suosi.
Ilmoittauduimme jälleen kerran isoihin koiriin sekä junior handleriin. Odottelua riitti, kun kehät olivat melkein 15 minuuttia myöhässä, ja yhtäkkiä isojen kehä vaihtuikin, siitä mitä oli ilmoitettu. No ei kuin vain kamoja siirtämään toiseen kohtaan. Harmitti, kun olin varannut uuden kamerani mukaani, jotta voisin kuvata, enkä päässyt enää kehän laidalle, joten siinä meni sekin sitten.
Paineet rupesivat kasvamaan, kun tajusin että isot sekä junior handler rupesi uhkaavasti menemään päällekkäin. Kuitenkin kerkesin käydä pariarvostelussa, jossa käteemme saimme sinisen. Tuomari kehui Somaa muuten, mutta sanoi että sekä etu- että takaliikkeet olisitvat ahtaan puoleiset. Saattoi johtua Soman olotilastakin, oli sen verran vauhti päällä, että jouduin vetämään vähän kireällä hihnalla liikkeissä.
Pääsin pikaisesti juottamaan Soman, kun junior handlereit kuulutettiinkin jo kehään. Kehään päästyämme, meille ilmoitettiin, että odottelisimme pinen hetken paria kilpailijaa, joilla meni kehä päällekkäin. No siinä sitten kävi, että isojen sinisetkin kerettiin huutamaan kehään. Suuntasin Soman kanssa siis sinne, kertoen junnukehän sihteerille ja tuomarille meneväni sinne, jolloin minulle kerrottiin heidän odottavan.
Sinisten kehässä sitten olikin taas vähän vilskettä, kun oli paljon koiria kehässä. Tuomari jakoi koirat kolmeen osaan, ja juoksutti ne siinä järjestyksessä ympäri. Tämän jälkeen tuomari valitsi jatkoon pääsijät. Soma haukkui sen verran, että kun tuomari tuli kohti, laitoin valmiiksi namit jo taskuun, valmiina kättelemään. Tuomari ohjasikin meidät ja edellä olevan kerrynterrierin omistajineen siirtymään muiden jatkoon päässeiden perään. Esiintyminen sen kuin jatkui. Tuomari juoksutti kaikki vielä ympäri ja edestakaisin, kunnes kääntyi puhumaan kehäsihteerin kanssa jotain. Tuomari katseli aika pitkään Somaa, joten valmistauduin taas lähtemään kehästä, kun hän alkoi taas pudottamaan ihmisiä. Kuitenkin huomasin pysyväni edelleen 4 parhaan joukossa, jotka sijoitettaisiin. Jälleen kerran juostiin kehän ympäri. Tuomari alkoi sijoittamaan koiria paikoilleen, odotin meille jo ruusuketta, kunnes jäljellä oli enää me ja toinen koirakko. Ja jälleen kerran juoksimme kehän ympäri, kunnes tuomari ojensi käteeni punaisen ruusukkeen, joka osoitti Soman voittaneen isot siniset koirat ja samalla lunastaneensa paikkansa BIS-kehään!
Palkinnot vietyäni häkille, suunnistin takaisin junior handler kehään, jossa aloiteltiinkin jo.
Tuomari tetti kaikilla ensimmäisenä yhdessä ympäri kehän, jonka jälkeen hän kysyi koiran ikää ja pyysi näyttämään hampaat. Hampaiden näytössä Soma meinasi pistää hanttiin, mutta onnistuttimpa siinäkin viimein. Tuomari tetti vielä ympäri yksitellen sekä joillekkin kolmion ja joillekkin edes takaisin, kuten meillekkin. Somalla oli taas meininkinä haukkuminen, mutta selvisimme kuitenkin. Kun tuomari aloitti pudottamisen, en pitänyt kauhean suurena todennäkösyytenä jatkoon pääsyä, oli Somalla sen verran kova hinku haukkua, vaikkakin esiintyi. Olimme kuitenkin jatkossa. Tässä kohtaan tuomari vaihdatti koiria. Soma pääsi pienelle tytölle, kun itse sain käteeni jackrusselinterrierin. Vaihdos meni hyvin, vaikkaan Soma ei ollut helpoin vaihtokoira. Tuomari tiputti vielä 2 pois, koska hän pystyi sijoittamaan vain 4. Huomasin olevani Soman kanssa jälleen sijoituksilla, joka oli itselleni jo sen verran suuri yllätys, rupesin olemaan koulupäivän ja aikaisempien kehien jälkeen väsynyt, kuten Somakin. Tuomari mietti hetken, kunnes saimme viimein käteemme keltaisen ruusukkeen, joka osoitti meille 3 sijan.
BIS-kehää odotellessa Soma sai viimein levätä häkissään rauhassa jonkun aikaa. Mutta levosta ei ollut kauheasti hyötyä, oli se väsynyt silti kehässä, niin oli omistajakin. Vaikkei siellä enää sijoituksia tullutkaan, oli päivä kyllä mahtava!

Eli viime torstaina (jälleen "vähän" myöhässä tämkin teksti) alkoi taas perustottistreenit. Kuten keväälläkin, treenit on aina torstaisin, ja yritän parhaani mukaan saada kirjoitettua jokaisista treeneistä.

Soma oli yllättävänkin rauhallisesti treenien ajan. Tietenkään tyypilliseltä haukunnalta emme säästyneet, enkä pitkän tauon jälkeen sitä olettanutkaan, oletin jotain paljon pahempaa, kuin mitä sain!
Ensimmäisenä oli tämä perinteinen ympyrä pujottelu, eli jokainen vuorollaan pujotteli erikoirakoiden välistä. Muiden mennessä ohitse Soma oli nätisti. Okei, pakko myöntää että itse tuputin koko ajan sille nameja suuhun, ja kehuin, mutta tepsi. Pääasiahan oli, että koira on hiljaa ja nätisti. Lopulta viimeisenä tuli meidän vuoromme. Ja suureksi yllätyksekseni Soma meni muiden ohi aivan mallikelpoisesti, no tietenkin suu täynnä melkein koko ajan nameja, ettei haukkumiselle jäänyt tilaa. Mutta se, ettei se vetänytkään oli jo mahtava tunne!
Loppu menikin vähän niin ja näin, mutta tyytyväinen olin. Ja lopuksi otimme myös luoksetulon, joka on meillä ollut se kompastuskivi yhdessä toisten koirien ohittamisen kanssa. Otimme ihan lyhyen matkan, ja vau! Se tuli saman tien luokse kutsusta, eikä lähtenyt, saatika edes yrittänyt lähteä, huitelemaan muualle! Tästä on mielestäni hyvä jatkaa.

Jonkun sorttisen tauon jälkeen treenailimme Soman kanssa taas tottelevaisuutta. Tällä kertaa teimme asian vähän toisella tavalla, kuin yleinsä. Lenkin alussa otin Soman kanssa pari liikettä: sivulle tulon, maahan menon ja istumisen. Eli aika normaalia menoa. Sivulle tulo tuntuu menevän kerta kerran jälkeen paremmin. Apuna on voinut hyvin olla se, että vaadin Somalta sivulle tulon aina ennen ruuan saantia. Vielä pitäisi saada liitettyä tuohon kaikkeen käskysana. Maahan meno, kuten myös istuminen, meni normaaliin tapaan vauhdikkaasti, tosin kummassakin tuntui, että se katsekontakti taitaa jäädä taas vähän muualle.. Eli katsekontakti treenejä vaaditaan siis enemmän!

Koirapuistossa oyörähtämisen jälkeen suunnistimme taas pienelle treenailulle. Treenailin aluksi perus näyttelyjuttuja, viikonlopun näyttelyä varten. Sekä ystäväni katsoi Somalta hampaat, ihan vain treenin vuoksi. Näyttelyhömpötyksien jälkeen mentiin taas tosi toimiin. Koska tilaa oli, otin edellisten lisäksi myös luoksetulon. Jälleen kerran jätin Sn maahan -käskyn alaiseksi, ja menin parin askeleen päähän. Luoksetulo käskyn kuullessaan tyttö pinkaisi vauhtiin, ja tuli kauniisti, ehkä hieman vinoon, eteeni. Voisin kokeilla ensikerralla hieman pidempää välimatkaa. Maahan meno ja istuminen toimi tälläkin kertaa vauhdikkaasti.
Sivulle tulo meni myös mallikkaasti, siihen olen tyytyväinen. Siihen kun saan vielä käskysanan liitettyä, niin voimme siirtyä vihdoin ja viimein opettelemaan seuraamisen alkeita!

Eilen käytiin Soman kanssa taas pitkästä aikaa mätsäilemässä. Tällä kertaa Vantaan Hakunilassa, sen kauniissa ja mukavassa Urheilupuistossa. Paikalle oli saapunut ihan mukavasti ihmisiä, joten tiedossa oli odottamissa.
Ilmoittauduin Soman kanssa junior handleriin, sekä isoihin koiriin. Päivä alkoikin sitten junior handler kehällä. Kisaajia oli lisäksemme 8, eli ihan mukavan oloinen määrä. Tuomari teetätti kaikille aluksi kolmion ja edes takaisin. Niiden perusteella tuomari nappasi joukosta neljä, jotka tulisi sijoittamaan. Suureksi yllätyksekseni olimme Sn kanssa näiden neljän joukossa! Tuomari teetätti kaikilla neljällä vielä T:n, joka tosin omasta mielestäni meni meillä hieman penkin alle, joka tosin ei tainnut tuomaria häiritsevän. Tuomari aloitti sijoittamisen, ja huomasin kuinka olimme Sn kanssa kahden parhaan joukossa. Tuomari teetti vielä kehän ympäri juoksua yhdessä. Viimein tuomari onnitteli minut ja Soman ensimmäiselle sijalle! Tunne oli aika huumaava, vaikka kyseessä oli "pelkkä" match show, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun voitin junior handler kisan, ja vielä kaiken lisäksi ensimmäinen kerta, kun sijoituin Soman kanssa!
Isoissa koirissa ei mennyt niin loistokkaasti, vaikka mukavasti menikin. Ensimmäinen pareittain arvostelu meni penkin alle, koska aivan yhtäkkiä kehään kuulutettiin 323, sekä 325, ja mehän tietenkin kisattiin jälkemmäisellä numerolla. Olin ajatellun ottaa Soman häkista ja verrytellä sitä juuri kun aikaisemmat menevät kehään, mutta toisin kävi. Saimme kehästä sinisen nauhan. Sinisten kehään pääsimme pienen odottelun jälkeen. Tuomari juoksutti pariin kertaan kehän ympäri, kunnes otti jatkoon pääseviä. Olimme suureksi yllätykseni jatkoon päässeiden joukossa. Ja jälleen pääsimme juoksemaan. Somaa rupesi jo väsymys ja tylsyys painaa, joten mikään ei oikein kiinnostanut. Tipuimmekin sitten seuraavassa karsinnassa. Mutta olin kyllä ylpeä tytöstä, että se jaksoi niinkin hyvin. Oikein mukava päivä.

Ensi viikonloppuna suuntana onkin Turku viralliseen näyttelyineen. Siellä nähdään taas, että mitä uusi tuomari on mieltä Somasta.